Mistä sen tietää?

Mistä sen tietää, että on joku oikeasti hätänä? Entä jos vaan huijaan kaikkia, itteänikin? Ei, en minä itteäni tässä asiassa huijaa.
Entä jos kerjään vaan huomiota, ei entä jos, vaan kun kerjään huomiota.

~~~

Muistathan L sen yhden kerran, ku ne naureskeli siellä luokassa. Tiedän, siitä on kauan aikaa. Ylä-asteella se taisi olla. Ei ne sulle naureskellu, vaan sille jollekin joka oli viillelly. Ei ne sitä tuntenu, ei se edes ollu meidän koulussa. Se oli vaan joku. Ehkä se ei ollu joku, vaan jotku.
Ne kaikki jotka on viillelly.
Ne naureskeli itse viiltelylle.

Se yks pitkätukkanen tyttö sen taisi alottaa. Se jolla on pitkät hiukset ja iho sileä. Kaikki muut lähti siihen mukaan. Ne sano, että ne vaan kerjää huomioita. Nauroivat ja nauroivat.

''Se on niin tyhmää :D'' 

''Miten joku voi tehdä niin?'' 

''Huomiota ne vaan hakee''

Sitten ne esittivät, että jollain kumilla muka viiltelivät itteänsä:

 ''Näin ne sen tekee. Hahahhahahah!''

''Voi iik, apua, mulla on niin pahaolla'' 

 

Minua ei naurattanu sillon. Eikä naurata nytkään. En tiedä miksi ne nauro. Enkä tajua mistä ne oikeastaan puhuivat. En ikinä tajua mistä ne puhuu.

Siinä ei oo mitään hauskaa, jos joku tekee niin. Satuttaa itteään. Siinä ei oo mitään hauskaa, vaikka se tekis sen ihan leikillään.
Koska kun toiseen sattuu, se käy kipeää minuunkin. Ja maailmassa on paljon ihmisiä joihin sattuu. Paljon, sanoin. Tosi paljon.

~~~

Minua pelottaa.
En oikein tiedä mikä. Kaikki vaan. 

En haluais mennä kouluun. Siellä ne vaan puhuu minulle, enkä halua vastata niille. Enkä halua, että ne kattoo minua. Enkä halua, että ne sanoo mitään.
Hiukset on huonosti. Naama on huonosti.

Missä ne meikit on?? MISSÄ NE ON?! 

Miksen alottanu naaman maalausta aiemmin? Osaisin nyt sen paljon paremmin (<-- riimi)
Mutta ei ne auta mitään. Meikit siis. Ne ei auta yhtään mitään. Inhoan niitä.

Mutta..ne on niin sieviä. Kaikki on niin kamalan sieviä. Sitten ku minä oon täydellinen, voitte puhua minulle. Ja kun minä oon täydellinen, voitte kattoa minua. Ja kun minä oon täydellinen..oon jotain.

En halua mennä Ouluun minun perheen kanssa. En halua olla niiden kanssa samassa autossa. Haluan istua yksin ja odottaa, että minusta tulee täydellinen.

~~~

K.Riina sano, että voin soittaa sille jos on joku hätänä. Mutta en minä uskalla soittaa. Mitä sille muka sanoisinkin.
Entä jos minulla ei ookaan mikään oikeasti hätänä ja soitan sille ja sitten..huijaan vaan sitä. En minä halua huijata. Parempi pysyä hiljaa, etten huijaa. Mistä sen muka tietäisin, että nyt, nyt minulla on joku hätänä? Sanokaa mistä sen tietää? Mistä sen tietää, etten vaan huijaa?

Minulla tekis mieli J:lle puhua taas jotain. Niinku viikonloppuna. Se oli ihan kivaa, mutta minua vähän ahdisti koko juttelustuokio. En tiedä miksi, joten älkää kysykö.

Minä alotin sen juttelun. Rupesin vaan miettimään, että millonka semmonen sääntö tuli lakeihin, etten sille saa puhua? Ja kun en keksiny millonka, päätin, että sitä lakia ei oo olemassakaan.
Mutta nyt muistan taas minkä takia se laki tuli esille. Se tuli siksi, koska J on ainut ihminen jolle voin jopa sanoa niitä oikeita asioita mitä haluan. Ja mitä enemmän puhun sille, sitä vähemmän haluan puhua ja olla muiden kanssa.
Minun tekis mieli lähettää sille joku viesti, mutta ei se kuitenkaan vastaa..ja minua pelottaa se. Se että se ei vastaa. Ja se, että se vastaa.

~~~

Sitä paitsi minä kerjään vaan huomiota. Tiedän sen, minä niin tiedän sen. Miksi oon näin tyhmä huomion kerjääjä. Kaikki nauraa minulle, jos sanon, että joku on hätänä. Ne vaan kuitenkin nauraa. Ne nauraa aivan samanlailla kuin niille viiltelijöille.
Ne tietää, että kerjään vaan huomiota.