Liaan pieni tyttö

Tiedän, että useissa tarinoissani käytän adjektiivia: Pieni. Se käy ehkä yksitoikkoiseksi, mutta valehtelisin, jos väittäisin, että se auringonsäde, joka aukaisi valkoisen huoneen valkoisen oven, ei olisi pieni. Muutakaan adjektiivia, joka kuvaisi sitä kuinka pieni se oli, en keksi, joten: Yksi pieni auringonsäde, sellainen kultahiuksinen (niin kuin auringonsäteet yleensä ovat) aukaisi valkoisen huoneen valkoisen oven. Hän lipui hiljaa huoneen poikki valkoisen sängyn päätyyn ja pysähtyi siihen katselemaan sitä jättiläistä, jonka nimeä kukaan ei enää muistanut. Pottuvarvas pilkotti hieman valkoisen peiton alta. Itse peitto liikkui hitaasti ylös ja alas jättiläisen hengityksen tahdissa. Auringonsäde, joka oli nimekseen saanut Pii, kiipesi sängyn päälle, ylitti jättiläisen toisen jalan ja konttasi varovasti ja hitaasti muhkuraista peittoa pitkin jättiläisen luokse. Pii istahti hänen kasvojensa eteen ja jäi odottamaan. Hän odotti hetken, toisen hetken ja siirtyi sitten ...