Liaan pieni tyttö

Moikka! Tulin pistämään kuvat asusta,  jossa olen kuljeskellut eilen kylmänä syyspäivänä. Tuo kylmyys ulkona on kyllä mulle ihan liikaa... voisi edes pysyä plussan puolella, syyskuussahan me vasta ollaan. Kokeet on kuitenkin nyt alkaneet ja kaksi koetta on jo ohi ja varmaan noin viisi jäljellä, huhhuh. Kokeiden lisäksi mulla on mopoauton teoriakoe ensiviikolla ja viikonloppu menee niin ettei taaskaan ehdi lukea. Mutta kuitenkin nyt tuntuu että on saanut jotenkin kouluarjen rytmistä kiinni ja kouluhommat alkavat sujua vähän paremmin! Viikonlopulle on siis luvassa aika paljon menoa, katsotaan saanko otettua kuvia. dMoikka kaikille! Ollaan meillä Annan kanssa ja ollaan koko päivä vaan nukuttu, syöty ja katottu vampire diariesia. Tämmönen löhöpäivä, joka tuli tarpeen eilisen illan jälkeen kun oltiin viettämäs iltaa kavereiden kans. Saatiin äskön kuitenkin aikaseksi lähteä ulos ja otettiin samalla vähän kuvia. Kuvat ei meinannu millään onnistua ja siks niitä onkin...

Tiedän, että useissa tarinoissani käytän adjektiivia: Pieni. Se käy ehkä yksitoikkoiseksi, mutta valehtelisin, jos väittäisin, että se auringonsäde, joka aukaisi valkoisen huoneen valkoisen oven, ei olisi pieni. Muutakaan adjektiivia, joka kuvaisi sitä kuinka pieni se oli, en keksi, joten: Yksi pieni auringonsäde, sellainen kultahiuksinen (niin kuin auringonsäteet yleensä ovat) aukaisi valkoisen huoneen valkoisen oven. Hän lipui hiljaa huoneen poikki valkoisen sängyn päätyyn ja pysähtyi siihen katselemaan sitä jättiläistä, jonka nimeä kukaan ei enää muistanut. Pottuvarvas pilkotti hieman valkoisen peiton alta. Itse peitto liikkui hitaasti ylös ja alas jättiläisen hengityksen tahdissa. Auringonsäde, joka oli nimekseen saanut Pii, kiipesi sängyn päälle, ylitti jättiläisen toisen jalan ja konttasi varovasti ja hitaasti muhkuraista peittoa pitkin jättiläisen luokse. Pii istahti hänen kasvojensa eteen ja jäi odottamaan. Hän odotti hetken, toisen hetken ja siirtyi sitten ...